Joko se pääsiäinen meni..

Pääsiäinen meni meillä niin kovin nopeasti ohi, ettei siitä ehtinyt juuri nauttia. Yksi iso syy on se että olen siivonnut ja raivannut kotia ihan hulluna, koska me laitetaan meidän koti myyntiin!

Ajatukset ovat siis pyörineet täysin tämän asian ympärillä. Valokuvaajat ovat tänään kotonamme ottamassa myyntikuvia. Valitsemamme firman palveluun kuuluu myös stailaus, joten jännityksellä odotan miltä valmiit kuvat näyttävät.

Pitää varmaan tehdä vielä jäähyväispostaus nykyiselle kodillemme ennen kuin sieltä jatkamme uusiin seikkailuihin! 😁

Nami pääsiäisoksa taaperoiden kanssa

Meillä on tarkoitus virpoa tänä vuonna lähinnä videopuhelujen kautta. Namupalkka ilmestyy sitten maagisesti kotiin omaan namukoppaan 😁

Virpomispäivää on odotettu paljon, varsinkin oksien koristelua ja pukeutumista pääsiäiskissaksi. Hetken aikaa piti miettiä ja selailla netistä ideoita, että minkälaista koristelua näin pienten lasten kanssa voisi helposti toteuttaa. Vastaan tuli ihan loistava idea koristella oksat pienillä helmikoristeilla tai nonparelleilla.

Taiteilin sanomalehdestä alustan, jolle kaadettiin nonparelleja ja pieniä sokerisydämiä. Valelin oksan Erikeeperillä sormen kanssa, ja sitten vaan oksa tytölle käteen. Ensin tytöt uittivat ja kääntelivät oksaa koristeissa ja lopuksi ripottelivat vielä sormin niitä paljaaksi jääneisiin kohtiin. Koristelujen jälkeen sai vielä omat maisteluannokset, nami nami!

Pääsiäisen pajukranssi

Arkistoissani on valtavat määrät kuvia jos minkälaisista projekteista, mutta blogin päivitys on ollut hirmuisen laiskaa. Onko se sitten kevät ja valo, vai maailman tämänhetkinen tilanne, joka pakottaa pysyttelemään omissa oloissa, niin joka tapauksessa pieni blogikärpänen on vihdoin iskenyt, jes!

Viime vuonna askartelin pääsiäiseksi ison pajukranssin. Tässä siis hyvää kevätpuhdetta, jos inspiraatiota riittää.

Tein kranssipohjan taipuisista oksista, jotka sidoin haluamani kokoiseksi ympyräksi. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että kranssi laajenee varsinkin ulkosuuntaan. Kieputin oksia aina jonkun matkaa toistensa ympärille ja varmistin vielä muutamasta kohdasta narulla. Tähän kieputin ympärille vielä lisää oksia sen verran, että rungosta tuli tukeva. Pohjaksihan voi käyttää mitä vaan pyöreää keksiikin, vaikka metallihengarista muotoilisi ympyrän. Seuraavaa vaihetta varten pätkein valmiiksi ison läjän sopivanmittaisia oksia pajusta. Olisikohan omani olleet noin 20 cm pitkiä.

 

Sidoin pätkityt oksat pieniksi kimpuiksi, jotka kiinnitin narulla kranssipohjaan. Ohut metallilanka olisi kenties ollut helpompi työkalu, mutta menin niillä mitä kotoa löytyi. Uuden kimpun kiinnitin aina osittain edellisen päälle, jotta se peittää sidontakohdan.  Oma valmis kranssini on melkoisen suuri, halusin siitä oikein muhkean ja näyttävän!

Säilytin kranssia kaapissa viimeisen vuoden, jonka aikana oksat olivat kuivuneet ja kutistuneet jonkun verran. Pitääkin hakea muutama lisäoksa ja tuikata ne kimppuihin, koska muutoin kranssi pikkuhiljaa hajoaa löysäksi jääneiden narujen vuoksi.

Viime keväänä pääsiäisen aikaan olin jo vaihtanut ulkona kanervat keväisempiin istutuksiin. Keltainen hyasintti oli ihanan keväinen ja raikas vaihtoehto vanhojen tuttujen kevätkukkien rinnalle. Löin niiden sipulit myöhemmin kesällä/syksyllä maahan ja ilokseni huomasin joku aika sitten, että niiden lehdet ja nuput ovat työntyneet jo reippaasti maasta esille!

 

Päivä elämästämme

Keskiviikkoaamuna kuuden jälkeen herään Julian (tänään tasan 9kk) vaikerointiin, joka viestii "Yhyy, äitiii, tuu hakeen! Missä mun aamutissiii 😭". Noudan pikkuisen viereisestä huoneesta kainalooni syömään, ja lepäilemme vielä hetken sängyssä. Kohta miehen herätyskello menee päälle ja Julia möyrii antamaan myös isille aamuhalit.

Kylppärissä Julia touhuaa lattialla, kun itse teen aamupesut ja lastaan pyykkikoneen. Puen vaatteet, petaan sängyn ja kipuamme Julian kanssa yläkertaan.

Teen nopeasti chialeipätaikinan kohoamaan, jotta ehdin paistaa sen ja antaa palan evääksi Sofiannalle kerhoon. Sofianna heräilee pian ääniimme. Kun vaipat ja vaatteet on vaihdettu, kokkailemme Julian kanssa aamupalaksi banaanilettuja. Isi huikkaa meille heipat ja lähtee kouluun. Siivouksen jälkeen me valmistaudumme kerhoon lähtöön hyvissä ajoin, kaiken saanti lähtövalmiiksi ja eritoten pikkuisten pukeminen talvitamineisiin ei käy aivan parissa minuutissa. Eteisessä Sofiannan lempipuuhaa on tyhjentää vaatekaapin aarteita ja pukea niitä päälle.

Yhdistelmäajoneuvon työntö näillä keleillä käy hyvästä hikitreenistä! Meillä kuljetaan siis vaunut+istumalauta-yhdistelmällä. Perillä isosiskolle heilutetaan heipat pariksi tunniksi (kerhoaika on 9-11) ja suuntaamme Julian kanssa takaisin kotiin.

Julia nukahtaa matkalla mutta herääkin kotiin päästyämme. Voihan nyt, äidin odotettu oma aika ei olekaan niin omaa aikaa. Julia saa pienen välipalan ja vilkaisen kuitenkin laulunuottejani ja koitan vauva sylissä hieman lauleskella. Pian täytyy taas lähteä hakemaan Sofiannaa kerhosta. Heitän pyykkikoneen päälle ja puen Julian vaunuihin.

Kotiuduttuamme laitan pyykit ja lämmitän eilistä lohikiusausta itselleni ja Sofiannalle. Taas syödään! Sofiannalla on kova pottatreeni käynnissä, joten lähes kaikki matot on tällä hetkellä rullattu turvaan jos sattuu vahinko 😁 Ruuan jälkeen ehtii hetken hengähtää.

Muttei kauaa, sillä pitää taas tehdä lähtöä, tänään minulla on laulutunti. Äidin laulutunti on Sofiannan viikon kohokohtia, lauluope on superkiva!

Juna kulkee taas... Auto on huollossa joten menemme laulutunnillekin vaunuillen. Ylämäet jäätyneessä sohjossa osoittautuvat melkein kuolemakseni, perillä olen hiestä märkä ja naaman sävy lähentelee paloautoa.

Lurittelujen lomassa syödään vähän evästä ja pukeutuminen ja lähtö tuntuu taas kestävän ikuisuuden (jälkeemme tullut laulaja ehtii melkein samaa matkaa kotiin 😆). Kotimatkalla poikkeamme kaupassa, sitten kotiin (vaihteeksi) syömään. Miehen kanssa olemme tehneet diilin, että molemmat saavat kerran viikossa "vapaaillan" ja tänään on miehen vuoro. Mies vetäytyy ruuan jälkeen alakertaan rentoutumaan ja jäämme tyttöjen kesken.

Olen haaveillut vispipuurosta jo niin kauan, että tänään sitä on pakko saada. Sofianna rentoutuu Paavo Pesusienen parissa ja me Julian kanssa taas kokkaillaan. Ihmettelen miten kämppä on niin sekaisin, vaikka ollaan oltu melkein koko päivä poissa. Sitten muistan että parhaimmillaan Sofianna toimii kuin tornado, yksi tehokas kierros yläkerran ympäri riittää. Lysähdämmepä mekin Julian kanssa sohvalle hetkeksi, ja Luna-kissa hypähtää kehräten syliini. Luna on kotiintulostamme asti kulkenut perässäni ja herkeämättä odottanut tilaisuuttaan.

Yhtäkkiä on taas ruoka-aika.. Vispaan puuroa itselleni ja Sofiannalle, Julia saa omaa herkkupuuroaan.

Pyjama päälle, iltamaito, halit siskolta ja sitten tutumaan, pieni Julia. Vien Julian omaan sänkyyn, Sofiannan kanssa siivoamme vielä lelut ja pyjamissa luemme iltasadun. Luna on kärppänä paikalla heti kun istahdan alas.

Kun lapset ovat vihdoin nukkumassa, teen vielä iltasiivoukset, laitan huomisen hernesopan herneet likoamaan, todistan kissan iltahöpeliä ja pelkään että lapsetkin häiriintyvät meteliin (onneksi ei), laitan pyykit, teen omat iltapesut, käyn vielä peittelemässä Julian ja ah, sitten sänkyyn. Kisu tietysti heti kainalossa. Kirjoittelen tämän blogitekstin ja totean, että pakko jättää kuvien lisäys huomiseen, uni voittaa. Huomenna onneksi on rauhallisempi päivä ja oma "vapaailtani". 😊